Ilma ei ainakaan suosinut käyntiäni Kuopion viinijuhlilla. Pilvet roikkuivat harmaana, vettä satoi, lämpötila oli kymmenen asteen paikkeilla ja tuuli puhalsi kylmästi. Toppatakki olisi varmaan auttanut, mutta sekin jäi kotiin. Viinituvasssa meitä oli yli 20 henkilöä – seura oli hyvää, mutta itseltäni tunnelma ei noussut huippuunsa, johtui suurimmalta osaltaan säästä.

Ruokamme sisälsi kolme ravintolan valitsemaa viiniä. Alkupalojen kanssa kroatialaista Vina Laguna, Pinot Sivi. Tuoksu oli raikas hedellmällinen. Viini oli mielestäni kuitenkin hiukan liian kevyt.

Keiton kanssa oli tarjolla slovenialasita Quercus Modri Pinotia. Pidin kyseisestä Pinot Noirista. Tuoksu oli pinotmainen ja viinissä oli kunnon jälkimaku.Pääruoan eli lampaan kanssa tarjottiin Castello Festigia, joka tulee Kroatiasta. Viini oli hyvin tamminen, mutta tästä viinistä en osaa oikein sanoa mitään, koska en hakenut pääruokaa. Pääruoka näytti siltä, etten olisi saanut sitä alas – sääli viinin vuoksi – se olisi vaatinut kunnon pihvin seurakseen. Pelkkänä seurustelujuomana se ei käynyt.

Mitä juhlista sitten jäi mieleeni kuin kylmä ilma. Toisenkin kerran pitäisi varmaan tulla, mutta pääasiana se, että kyllä slovenialaisiin ja kroatialaisiin viineihin pitää tutustua paremmin. Sieltä varmaan löytyy todellisia tähtiä.

Tämän kertainen toilettikuva on ihan paikallisesta Kuopiolaiseta WCstä -suomalaiset WC:t ovat vähän välillä tylsän näköisiä, mutta suihku niissä toimii kyllä eurooppalsieen tasoon nähden loistavasti.

Mainitsin jo ensimmäisessä kirjoitelmassani, että olen Itävallan viinien suosija. Tarina miksi niin, on pitkä, mutta kerrotakoon muutama syy. Ensiksi, olen tavannut elämänkumppanini Itävallassa ja toiseksi olen myös mennyt naimisiin siellä. Mainitsen usein, että Itävalta on toinen kotimaani. Käyn siellä vähintään viisi kertaa vuodessa.

Miten sitten Peter liittyy tähän. Olimme puolison kanssa päättäneet tutustua Itävallan kuuluissan valkoviinialueeseen Wachauhun. Alueelta löytyy Itävallan kuuluisin rypäle Gruner Weltliner ja myös paljon hyviä viinejä Riesling rypäleestä tehtynä. Lisäksi alueelta löytyvät seuraavat rypälelajit: Muscat Blanc, Neuburger (myös Itävaltalainen erikoisuus) ja punaisten rypäleiden puoleta Blauer Zweigelt ja Blauburger. Alueen tuotannosta 80% on valkoviiniä. Alue luokittelee viinininsä seuraavan luokituksen mukaan:

Steinfeder

The lightest wines which may be spritzig or lightly sparkling.

Federspiel

Made from riper grapes harvested at least 17°KMW and producing wines with an alcohol level between 11–12.5%.

Smaragd

The ripest, most alcoholic wines that must contain at least 12.5% APV. The maximum   residual sugar level for these wines is 8 g/l.This designation was first used in 1986, right after the diethylene glycol scandal and was intended to denote the highest quality level of Wachau wines. All grapes destined for this designation must attain at least 18.2°KMW and all finished wine must be sealed with a long natural cork that is at least 49mm long and branded with vintage year. (Wikipedia.org)

Niin, ja Peter. Olimme puoliskon kanssa päättäneet tutustua kyseiseen alueeseen ja varanneet ihanan hotellin Durnsteinista. Hotellin nimi oli Richard Lövenherz.

http://www.richardloewenherz.at/?lang=en. Suosittelen!!!

Durnstein on muuten kuuluisa siitä, että Rickharh Leijonanmieli oli siellä vangittuna. Kannattaa tutustua historiaan vaikka katsomalla Disneyn piirettyjä filmejä .

Saavuimme illalla hotelliin ja päätimme lähteä istumaan jollekin terassisille nauttimaan lasillisen paikallista viiniä. Kun oli jo ilta ja pimeä, lähdimme vahingossa poispäin keskustasta (keskustassa on vain yksi kapea katu). Huomasimme virheen pian, mutta näin myös silloin ihanan Heurigenin, jossa viiniköynnökset kiersivät seiniä ja kattoa. Menimme sinne. Tapasimme tilan yrittäjän Peter Stockingerin ja olimme myytyjä. Peter on myös intohimoinen golfaaja ja hänestä on sanottu maailman golflehdissä, että jos hän pelaisi yhtä hyvää golfia kuin tekee viinejä, hän olisi golfin maailman listalla kymmenen parhaan joukossa. Kirjoitan jossain vaiheessa enemmän Peteristä, mutta hänellä on loistavat nimet viineillään. Birdie One ja Birdie Red. Lisäksi hänen viinejään tarjoillaan Itävallan naisten golfin Eurooppa kiertueella.

Ja näin hieno WCn ovi löytyy Vietnamista Ho Chi Min City:stä. Ja kuten kuvasta näkyy, ovea ei saanut lukkoon :).

No, minulla oli. Se, joka maistui hyvältä ja se joka ei maistunut. Viinin ystävä olen ollut niin kauan kuin olen alkoholia laillisesti juonut. Väkeviä en ole koskaan pystynyt juomaan migreenin vuoksi ja halukkuutta kokeilla edellä mainittuja on myös estänyt, että en ole lapsenakaan pitänyt virvoitusjuomista eli lantraaminenkaan ei ole kiinnostanut.

Maailma muuttui, kun vuonna 2001 lähdin työmatkalle Toulouseen Ranskaan. Huomasimme, että kaupungin lähellä oli viinialue nimeltään Gaillac. Alueen nimen ääntämisen opin vasta viime vuonna – se on sitten eri tarina. En muuten osaa ranskaa.

En ollut tätä ennen käynyt yhdelläkään viinialueella, joten en oikeastaan osannut odottaa mitään muuta kuin kauniita maisemia. Alueen pääkaupunki on Albi, josta kuuluisa taitelija Toulouse Lautrec on kotoisin. Istuimme illallisella paikallisessa ravintolassa ja pyysimme tarjoilijaa valitsemaan hyvän viinin ruoan kanssa. Mieletön valinta, tummaa, voimakkaan makuista viiniä, jonka maku täytti suun perukoita myöten. Mitä, tässä on jotain kirjaimiakin nimen alla – AOC, mitä ne tarkoittavat. En ollut koskaan huomannut moisia. Uteliaisuus heräsi. Appellation d’origine contrôlée.

Tämän jälkeen ei ollut paluuta. Tämän matkan jälkeen selvitin koko Gaillacin viinihistorian. Alue on alue, johon munkit Roomasta lähetettiin ajamaan uskoa kyseiselle alueelle. Munkit saatiin lähtemään tälle alueelle ainoastaan siitä syystä, että heille luvattiin litra viiniä päivässä. Tämähän ei olisi onnistunut ilman, että alueelle aloitettiin kasvattamaan viiniä.  Nykyään viinialue on yli 3 000 hehtaarin kokoinen ja jonka historia todella ulottuu kahden tuhannen vuoden ajalle. Tämä Gaillac-viinialue on poikkeuksellinen jopa Ranskassa, sillä täällä valmistetaan ainutlaatuisista rypäleistä seitsemää erilaista viiniä. Suurin osa Gallacin valkoviineistä sai AOC merkinnän jo vuonna 1938 ja ensimmäiset punaviinit vuonna 1970.

http://www.vins-gaillac.com/en/

Kului melkein kymmenen vuotta ennen kuin palasin paikalle uudestaan. Jännitti. Oliko kaikki vain ensimmäisen herätyksen saamaa lumoa…Tähän palaan myöhemmin. Tätä ennen voitte tutustua loistavaan viinin tuottajaan Lucas Merlohon, jonka tuotteet löytyvät myös Ranskan viiniraamatusta Hachette:stä.

http://www.domaine-laubarel.fr/

Muuten korkeimmalla sijaitseva WC, missä olen käynyt, sijaitsee 3029 m korkeudessa Kaprunilla Itävallassa. Lunta löytyy ympäri vuoden, mutta tämä WC ihastutti mielettömän kauniilla seinäkuvillaan paikallisista eläimistä.

Suosikkipaikkani Wienissä, Itävallassa. Ihana pieni viinitupa, joka tarjoaa vain Szigetin kuohuviinejä ja erilaisia vaihtoehtoja löytyy parisenkymmentä. Viinituvassa on pieni keittiö, josta voi lainata keittiövälineitä tai lämmittää ruokia. Ravintolaan tuodaan omat ruoat mukana :).

Kuva shampanjatila Paul Clouetin valikoimasta. Tila sijaitsee Bouzy:ssä Ranskassa. Kyseinen shampanja on suosikkishampanjani, ihanan hedelmällinen ja “maistuu suussa shampanjalta”, joka ominaisuus vahinko kyllä on hävinnyt monen tunnetun shampanjan mausta, kun ovat valloittaneet maailmaa suurtuotannollaan.

Ystävämme Peter Stockingerin viinitilan parvekkeelta otettu kuva. Kuvassa siintää Tonavan rannalla sijaitseva Durnsteinin kaupunki, Wachaussa Itävallassa.

Ja se kaikkein mieleenpainuvin Toilet. Siitä minulla ei ole vielä kuvaa, mutta kyllä se joku päivä tänne ilmestyy.

31.5.2014 klo 23.07, ilta hämärtyy, lasissa Sisilainen viini – Kummisedän tunnelmaa – Corleone Nero d’Avola. Italialaiset viinit tuottavat pientä tykytystä. En tykkää viineistä, joista löytyy makeaa makua, kirsikkaa tms. Nyt kummisetä teki tehtävänsä – yllättävää ja nautittavaa punaviiniä. Harmi, ei saa Alkosta.

No, se tästä illasta. Olen harrastaja viinin tuntia ja rakastan etsiä kauniita toiletteja. Kaunein tällä hetkellä on vesiklosetti Intian plantaasilla, jossa ikkunasta katsottuna punaiset lootukset täyttivät vieressä olevan pienen lammikon. Käsien huuhtelu tapahtui kannusta altaaseen, mutta maisema mitä kauneinen.

Viineistä rakastan Itävaltalaisía viinejä ja syvän eteläisen Ranskan viinejä mm. Gaillac. Näihin palaamme myöhemmin

Tämä blogin kirjoittaminen on hautunut kauan mielessä, nyt sain sen aikaiseksi. Onnistuneen päivän jälkeen. Kummityttö pääsi ylioppilaaksi ja lasissa Italialaista Corleonin punaviiniä. Tulette kuulemaan minusta vielä. Toivoopi Kalliorannan Kuikka – puhtaan veden ja puhtaiden tuotteiden suosija!